Luku 31

Cao Cao voittaa Yuan Shaon Cangtingissä; Liu Bei etsii suojaa Liu Biaon luota Jingzhoussa

Cao Cao ei tuhlannut aikaa hyökätessään Yuan Shaon paon jälkeen, vaan hän kävi häikäilemättä pakenevan armeijan kimppuun. Yuan Shao pakeni ilman kypärää tai taisteluun sopivia varusteita vain muutaman seuraajan kanssa päästen pohjoisrannalle nopeasti Liyangissa. Siellä hän tapasi yhden kenraalinsa, Jiang Yiqun, joka otti hänet vastaan lohduttaen häntä ja kuunnelleen tarinoita hänen epäonnestaan. Sen jälkeen Jiang Yiqu kokosi hajonneen armeijan, jonka sotilaat tulivat paikalle kuin muurahaiset, kun he kuulivat, että heidän vanha johtajansa oli hengissä. Yuan Shaolla oli pian tarpeeksi joukkoja marssi Jizhouhun. Armeija lähti liikkeelle ja se yöpyi Huangin kukkuloilla.

Sinä iltana, istuessaan teltassaan Yuan Shao kuuli kaukaa surullisen valituksen ääniä. Hän hiipi ulos kuuntelemaan niitä hiljaa ja näki, että hänen sotilaansa kertoivat toisilleen valitusvirsiä. Yksi valitti vanhempaa veljeään, toinen itki nuoremman veljensä perään, kolmas muisteli ystäväänsä ja neljäs kaatunutta sukulaistaan. Jokainen heistä takoi rintaansa ja itki.

Ja he kaikki sanoivat, ”Jos hän olisi kuunnellut Tian Fengiä, niin emme olisi kohdanneet tätä onnettomuutta!”

Yuan Shao sanoi hyvin katuvaisena, ”En kuunnellut Tian Fengiä ja sotilaani on lyöty ja olen melkein hävinnyt. Kuinka voin palata ja katsoa häntä silmiin?”

Seuraavana päivänä marssi jatkui ja Yuan Shao kohtasi Peng Jin täydennysjoukot, joiden johtajalle hän sanoi, ”En välittänyt Tian Fengin neuvoista ja sain aikaan tappiona. Nyt tulen olemaan häpeissäni, kun katson häntä kasvoihin.”

Tämä kunnianosoitus Tian Fengiä kohtaan sai aikaan kateutta Peng Jissä, joka sanoi, ”Kyllä. Kun hän kuuli tappiostasi, niin vaikka hän oli vankina, niin hän taputti ja sanoi, ´Totta. Juuri niin kuin ennustin!”

”Kuinka hän uskalsi nauraa minulle, se kuutiopää? Pidän huolen, että hän kuolee!” sanoi Yuan Shao.

Niin Yuan Shao kirjoitti kirjeen ja lähetti sen kanssa miekan vangin tappamista varten.

Samaan aikaan Tian Fengin vanginvartija tuli yhtenä päivänä hänen luoksensa sanoen, ”Kaikista ihmisistä onnittelen sinua.”

”Miksi olet niin iloinen ja miksi onnittelet minua?” sanoi Tian Feng.

Vanginvartija sanoi, ”Keisarillinen Suojelija Yuan Shao on lyöty ja hän on paluumatkalla. Hän varmasti tulee kohtelemaan sinua suurella kunnialla.”

”Nyt olen kuollut mies!” sanoi Tian Feng.

”Miksi sanot noin, herra, sinulle annetaan iloa?”

”Keisarillinen Suojelija vaikuttaa vapaamieliseltä, mutta hän on kateellinen ja unohtaa hyvät neuvot. Jos hän olisi ollut voittoisa, niin hän saattaisi armahtaa minut. Nyt hän on kärsinyt tappion ja joutunut häpeään, joten voi olla, että minulla ei ole toivoa elää.”

Vanginvartija ei uskonut Tian Fengiä. Ennen pitkää saapuivat kirje ja miekka mukanaan tappava käsky.

Vanginvartija oli pettynyt, mutta uhri sanoi, ”Tiesin liian hyvin, että minun pitää kuolla.”

Vanginvartija itki.

Tian Feng sanoi, ”Kyvykäs henkilö, joka syntyy tähän maailmaan, joka ei tunnista ja palvele oikeata herraa, on tietämätön. Kuolen tänään, mutta en ansaitse sääliä.”

Niin hänen kaulansa katkaistiin vankilassa.

Ju Shoun eilinen oli tapettu,

Tian Fengin elämän oli kohtalo lopettanut.

Keltaisenjoen tukipilarit murtuvat yksitellen,

Yuanin suku kaatuu. Sen päivät ovat luetut.

Niin kuoli Tian Feng, jota säälivät kaikki,

jotka tiesivät hänen kohtalonsa.

Niin Yuan Shao saapui kotiin Jizhouhun. Hänen mielessään oli vaikeuksia ja hänen ajatuksensa harhailivat. Hän ei voinut osallistua hallintoon ja hän sairastui niin pahasti, että hänen toinen vaimonsa, joka oli kotoisin Liun suvusta ja oli tullut ensimmäisen vaimon tilalle tämän kuoltua, alkoi pyytää häneltä testamenttia.

Yuan Shaolla oli kolme poikaa; vanhin oli Yuan Tan, joka oli komentajana Qingzhoussa; Yuan Xi hallitsi Youzhoussa; ja Yuan Shang, jonka hänelle oli synnyttänyt rouva Liu. Nuorin poika oli hyvin komea ja arvokkaan näköinen, ja hän oli isänsä suosikki. Joten hän piti tätä kotona.

Guandun tappion jälkeen pojan äiti oli jatkuvasti pyytänyt, että hänet nimettäisiin seuraajaksi, ja Yuan Shao yhdessä neljän neuvonantajan kanssa mietti asiaa. Nämä neljä ovat jakautuneet mielipiteidensä kautta seuraavasti; Shen Pei ja Peng Ji suosivat nuorinta poikaa, ja Xin Ping, sekä Guo Tu tukivat vanhinta poikaa.

Kun he tapasivat keskustellakseen, Yuan Shao sanoi, ”Kun rajojen ulkopuolella ei ole muuta kuin sotaa ja vaikeuksia, niin rauhallisuuden säilyttämisen nimissä on syytä toimia ajoissa ja nimetä seuraajani. Vanhin poikani on kova ja raaka, sekä toinen poikani on hellä ja sopimaton. Kolmas poikani on ulkoisesti sankari, arvostaa viisautta, mutta haluan kuulla mielipiteitänne.”

Guo Tu sanoi, ”Yuan Tan on vanhin poikasi, ja hän on merkittävässä asemassa vaikutusvaltasi ulkopuolella. Jos annat asemasi vanhimman poikasi ohitse nuorimmalle, niin kylvät vaikeuksien siemenet. Armeijan arvovalta on laskenut ja vihollinen on rajoillamme. Pitääkö sinun lisätä vaikeuksia saamalla aikaan riitaa isän ja pojan, sekä vanhemman ja nuorempien poikien välillä? Mieti mielummiin miten vihollinen tullaan lyömään takaisin, ja vasta sen jälkeen käännä huomiosi perijääsi.”

Niin Yuan Shaolle tyypillinen epäröinti otti taas vallan, ja hän ei pystynyt päättämään. Pian tuli uutisia, että poikansa Yuan Tan oli tulossa Qingzhousta kuudenkymmenentuhannen sotilaan, Yu Xi Youzhousta viidenkymmenentuhannen sotilaan ja hän sisarenpoikansa Gao Gan Bingzhousta viidenkymmenentuhannen sotilaan kanssa auttaakseen häntä ja hän käänsi huomionsa valmistautuakseen taisteluun Cao Caoa vastaan.

Kun Cao Cao ylitti Keltaisenjoen voittoisan armeijansa johdossa, niin ikääntyneet paikalliset tarjosivat hänelle ruokaa ja toivottivat hänet tervetulleeksi. Heidän kunnioitettu ja valkoinen ulkonäkönsä sai Cao Caon kohtelemaan heitä mitä suurimmalla kunnioituksella.

Hän kutsui heidät istumaan ja sanoi heille, ”Kunnianarvoiset herrat, kuinka vanhoja olette?”

”Olemme lähes satavuotiaita”, vastasivat vanhat kyläläiset.

”Olen hyvin pahoillani, jos armeijani häiritsee kyläänne”, sanoi Cao Cao.

Yksi heistä sanoi, ”Keisari Huanin aikana keltainen tähti nähtiin yllä matkalla muinaisten Chun ja Songin valtioiden suuntaan lounaaseen. Yin Kui Liadongista, joka oli oppinut astrologiaa, sattui viettämään täällä yötä, ja hän kertoi meille, että tähti kertoi näille maille viidenkymmenen vuoden päästä saapuvasta rehellisestä tosimiehestä tänne Keltaisenjoen rannalle. Siitä on nyt tarkalleen viisikymmentä vuotta. Yuan Shao on ollut erittäin kova ihmisille, ja he vihaavat häntä. Sinä, herra, olet koonnut armeijasi inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimissä rangaistaksesi rikoksista ja olet lyönyt Yuan Shaon laumat Guandussa, juuri niin kuin Yin Kui ennusti. Miljoonat ihmiset näillä mailla kaipaavat rauhaa.”

”Kuinka voin olettaa, että olisin se mies?” Sanoi Cao Cao hymyillen.

Viiniä tarjottiin ja virvokkeita tuotiin, ja vanhat herrasmiehet poistuivat mukanaan lahjoiksi saamiiaan silkkivaatteita. Armeijassa annettiin käsky, että jos joku tappaa edes koiran tai siipikarjaa, joka kuului kyläläisille, niin sitä käsiteltäisiin murhana. Niin sotilaat tottelivat pelon vallassa, kun taas Cao Cao iloitsi sydämessään.

Cao Caolle kerrottiin, että koko neljän alueen armeija Yuanin suvun komennossa oli kaksisataatuhatta sotilasta ja se oli koottu Cangtingiin. Cao Cao lähestyi sitä ja rakensi itselleen vahvan leirin.

Seuraavana päivänä kumpikin armeija järjestäytyivät toisiaan vastaan. Yhdellä puolella Cao Cao ratsasti komentajiensa ympäröimänä ja toisella puolella Yuan Shao ilmestyi poikiensa,...