Hallitsija

Jos jotain olen pelännyt elämässä, niin se on taaksepäin katsominen. Sillä aina se, mitä on ollut nähtävissä taakse jääneellä kaartuvalla polulla, ei ole ollut lohdullinen näky. Polulla ei näyttänyt olevan loppuakaan vaan edessä näkyi pelkkää pimeyttä. Loputonta pimeyttä vailla tietoa suunnasta.

Tuskastuttuani päämäärättömään taivaltamiseen päätin lähteä etsimään valoa. Harhailin edelleen, mutta harhailin tietoisesti – minulla oli päämäärä. Pian aloin nähdä edessäni lukemattomia valoja. Näin, mitä halusin nähdä. Valoja oli kuitenkin paljon, ja totesin harhailevani niiden seassa pimeyden sijaan. Minkälaista valoa kohti halusin matkata? Kääntyisinkö takaisin pelkurin lailla pimeyteen vai katsoisinko rohkeasti silmiä polttavia valoja? Otin askeleen valoja kohti. Niiden katsominen vaati kosolti rehellisyyttä itseäni kohtaan. Näin paljon valoja, joiden tiesin vievän minut suuntaan, joka ei olisi ollut missään nimessä huono, mutta suuntaan, jonne en pohjimmiltani halunnut mennä. Silmät ja sydän karrella löysin viimein juuri sen valon, jonka tiesin oikeaksi. Lukitsin katseeni valitsemaani valoon ja lähdin sitä kohti.

Ennen kuin tajusinkaan, valitsemani valo valaisi jo pysyvästi ennen niin pimeää polkuani. En harmitellut tohinalla kulunutta menneisyyttä ja tekemättä jääneitä asioita. Näin oli ollut tarkoitus asioiden mennä. Elämä tulee ja elämä menee – kuitenkin vain tämän ainoan kerran.

Olen onnellinen löytämästäni valosta ja teen kaikkeni, jotta se pysyy luonani loppuun asti. Enää minun tarvitse kääntyä katsomaan taaksepäin pimeällä polulla, vaan voin pitää katseeni edessä siintävässä valossa.

Valon löytäneenä suurin viisaus, jonka voin sinulle sanoa on: ”Ole hallitsija, älä orja.” Omasta elämästä päättämisen valta on suurin sinussa piilevä voima. Kukaan ei voi sanella, minkälaista polkua juuri sinun elämäsi pitäisi edetä. Ei! Päätösvalta on sinun. Jos se ei ole, on aika ottaa se takaisin ja nousta harmaudesta onnellisempaan elämään. Niin kauan kuin tanssit toisten pillipiipareiden tahdissa, et voi saavuttaa sitä, mitä pohjimmiltasi haluat: onnellisen elämän. Ole oma pillipiiparisi.

Itse olen tavoitellut elämäni aikana monenlaisia asioita, ja lopulta todennut, että pohjimmiltani en halua olla muuta kuin onnellinen, ja uskon, että se on sitä, mitä me kaikki haluamme. En puhu onnellisuuden tunteesta, jonka saatat tuntea häilyvästi hetken saadessasi esimerkiksi jonkin kovasti haluamasi esineen, vaan puhun kestävästä onnellisuuden tunteesta. Sitä ei voi ostaa eikä se tule itsestään luoksesi; sen luokse matkataan erilaisia keinoja käyttäen.

Jotta voisit lähteä onnellisuuden matkalle, täytyy sinun ensin rikkoa mieltäsi ohjaava muotti, joka pitää sinut visusti kiinni nykyisessä tilassasi. Ennen kuin muotin voi kuitenkaan rikkoa, pitää se kyetä tunnistamaan. Tulevilta sivuilta löydät mietteitä, jotka auttavat sinua oman toimintasi tutkiskelussa. Jos et ole koskaan pohtinut, miksi teet asioita niin kuin teet, tulet yllättymään oppiessasi itsetuntemusta.

Etene tutkiskelussa maltilla, jotta pysyt oikealla polulla. Aloita ensin hipuista. Muodosta sitten hipuista murusia. Ennen pitkää kasaa murusista paloja, ja lopulta muovaile paloista kokonaisuuksia. Muista, että koko polulla on pohjimmiltaan vain yksi hyvin yksinkertaiselta kuulostava tavoite: onnellisuus. Välillä tulet kohtaamaan kipua kehittyessäsi kohti uutta sinua ja toisinaan joudut tekemään asioita tai päätöksiä, joista koituu henkisiä kipuja – ja miksei fyysisiäkin. Kasvukivut kuuluvat kuitenkin asiaan eikä niiltä voi olla kokematta.

Oma elämäni on rönsyillyt, enkä ole aina seurannut helpointa mahdollista polkua. Moni asia omassa elämässäni olisi ehdottomasti toisin, jos olisin menestynyt jo peruskoulussa paremmin ja sen myötä edennyt jouhevasti toisen asteen opintoihin. Olin pitkään katkera niitä kohtaan, joiden elämät seurasivat yhteiskunnan odottamaa valtatietä pitkin. Katkeruus kulutti tarpeettomasti voimavarojani; se oli myös turhaa, koska tutkiskeltuani huolella kaikki elämäni kokemukset, tiedän, että polku – tämä polku –, jolla matkaan, on minulle juuri se oikea.

Jos olisin varttunut erilaisissa olosuhteissa tai olisin menestynyt peruskoulussa paremmin, olisin juuri nyt elämässäni täysin eri paikassa. Olisiko se parempi paikka? Ehkä, mutta ei se oikea: siinä tapauksessa en olisi päätynyt työstämään niitä asioita, jotka tämän kirjan kirjoittamiseen johtivat, enkä olisi auttamassa muita samanlaisella polulla olevia näkemään omaa polkuaan kirkkaampana.

Oleellisinta on, että kaikki tapahtuneet asiat ovat johtaneet tähän hetkeen – myös tämän kirjan ääreen. Oman elämäni kohdalla merkittävin ero olisi se, etten olisi koskaan saanut juuri sitä lasta, jonka sain. On mahdollista, ettei minulla olisi lasta lainkaan, jos olisin edennyt elämässäni yhtään eri tavalla. Elämässäni tuskin olisi niin paljon musiikkiakaan, jos olisin kulkenut eri reittiä. Musiikki on toiminut minulle matkan varrella terapoivana elementtinä ja tuonut niin ikään suunnatonta lohtua surun hetkillä. Kohdallasi on myös tällaisia asioita, eivätkä ne olisi niin vahvana osana elämääsi, jos et olisi matkannut tähän asti niin kuin olet.

Olen usein itse miettinyt, että valitsinko omasta tahdostani olla heikkotuloinen, ja vastaukseni on aina kielteinen. Olen myös miettinyt, valitsinko omasta tahdostani olla heikosti koulutettu, johon vastaus on joo ja ei. Rahalla en ole koskaan rehennellyt tai todistuksilla elvistellyt. On, miten on, olen kaikkien elämänkokemusteni summa, ja elämä on tehnyt minusta sen, mitä olen – juuri nyt tässäkin hetkessä.

Nuorempana kysyin itseltäni usein, että kuka tällaista elämää – siis elämää sellaisena kuin sen koin – oikeasti haluaa tai haluaisi elää. En koskaan uskonut kykeneväni muuttumaan saati muuttamaan mitään. Sen seurauksena toistin samoja virheitä aina vain ja pyörin ympyrää kuin häntäänsä jahtaava rakki. Koin, ettei elämäni ollut alkanut – se ei vain ollut – enkä uskonut, että se edes voisi. Uskominen siihen, etten kykene muuttumaan oli kuitenkin oman pääni sisällä kehittämä uskomus. Todellisuus on, että kykenen aloittamaan ja lopettamaan minkä tahansa tavan, jos niin päätän. Niin sinäkin. Jotkut puhuvat asioiden vaativan tahdon voimaa; minä puhun pelkästä kykenemisestä. Kykenet, jos haluat; jos et, piiloudut tekosyiden taakse. En kiellä, etteikö useimmille meistä olisi sattunut joitain asioita, jotka ovat saaneet aikaan erinäisiä meitä palvelemattomia tapoja, mutta uskon, että kaiken kykenee muuttamaan, jos niin pohjimmiltaan haluaa. Siksi onkin oleellista tiedostaa, ettei muutos tule tapahtumaan yhdessä yössä sormia napsauttamalla. On hyvä miettiä tapaa, josta haluaa eroon ja tunnustaa itselle kyseiseen tapaan liittyvät tuntemukset – ovatpa tuntemukset sitten myönteisiä tai kielteisiä. Useimpien meitä palvelemattomien tapojen taustalla on kuitenkin joltain asialta pakeneminen, ja palvelemattoman tavan yleisin tehtävä on nähdäkseni tunteiden turruttaminen.

Minullakin oli raskas risti kannettavana, ja se oli mennyt elämäni. Se painoi joka ikinen päivä yhden päivän enemmän. Jos painon laskee päivissä, tulee siitä vuositasolla aikamoinen taakka. Raskainta oli, ettei kukaan voinut auttaa minua kantamaan sitä taakkaa. Minun piti oppia laskemaan taakkani maahan ja opetella kävelemään uudestaan selkä suorassa. Minusta oli aina tuntunut, että elämäni oli mennyt aina vain alaspäin. Sen myötä oli kehoni sekä mielenikin.

Pohdin usein, että mitä elämästäni voisi seurata. Ei ainakaan selviytymistarinaa. Elämäni oli tullut ja mennyt. Käteen siitä oli jääväksi vain katkeruuden ja häpeän tunnetta. En ollut...