18

Auringonlaskun punertavat säteet värjäsivät Thorvaldssonin pitkän talon katot, kun Erik istui nuotion ääressä Leifin ja Aaron kanssa. Ilma täyttyi savun ja paistetun lihan tuoksusta, mutta tänä iltana tunnelma oli erityinen – jännittyneen odottava.

Erik nojautui eteenpäin, hänen siniset silmänsä välkehtivät nuotion valossa."Leif ja Aaro", hän aloitti vakavalla äänellä,"vuoden tärkein tapahtuma on tulossa. Allting on alkamassa."

Leifin sydän sykähti. Hän oli kuullut isältään ja muilta viikingeiltä Islannin Alltingista, kansankokouksesta, jossa päätettiin laeista, sovittiin riidoista ja tehtiin tärkeitä päätöksiä. Se oli paikka, jossa koko yhteisö kokoontui – ei vain sotureita, vaan myös kauppiaita, käsityöläisiä ja jopa noitia.

”Kuinka se on syntynyt ja mitä siellä tapahtuu?” halusi Aaro innoissaan tietää.

Erik kertoi pojille osallistuneensa usein näihin vuosittaisiin kokouksiin.

”Ensimmäiset Alltingit pidettiin jo noin puoli vuosisataa sitten. Jo saarta asuttaneet ensimmäiset uudisasukkaat, jotka levittäytyivät tänne, perustaen päälliköidensä johdolla useita yhteisöjä, tunsivat tarvetta ratkoa yhteisöjen välisiä ja sisäisiä asioita yhdessä säilyttääkseen sovun ja järjestyksen maassa. Niin he kokoontuivat aika ajoin yhteen. Alltingissa kootaan ja vahvistetaan lakeja koko saaren alueelle. Lakimies, joka vaihtuu kolmen vuoden kiertojärjestyksessä, lausuu lait ääneen muistinvaraisesti, koska lakeja ei kirjoitettu ylös.”

Erik siemaisi oluthaarikastaan ja jatkoi:

”Toinen tärkeä asia on riitojen ja oikeustapausten ratkaiseminen. Yksityishenkilöt saattavat nostaa kanteita toisia vastaan – sekä rikos- että siviiliasioissa. Riitatapauksia käsittelevät paikalliset tuomioistuimet ja kaikki vakavammat tapaukset tuomitaan Alltingissä. Tuomiot saattavat johtaa esimerkiksi sakkoihin, maastakarkotukseen tai sovitteluun.

Kolmanneksi käsitellään osapuolien välisiä sovitteluja ja sopimuksia.”

Erik pani merkille, että Aaro ja Leif vilkaisivat vakavina toisiaan, ja jatkoi edelleen:

”Kaikkien näiden asioiden käsittelyn lisäksi Allting on tärkeä kohtaamispaikka. Allting kerää vuosittain satoja ihmisiäÞingvelliriin. Se on myös markkinapaikka ja sosiaalinen tapahtuma, jossa käydään kauppaa, solmitaan avioliittoja ja levitetään uutisia maailmalta.”

Pojat koittivat sulatella kuulemaansa ja miettivät mielessään Alltingin tärkeyttä yhteisölle.

"Voimmeko me myös osallistua?" Aaro kysyi innostuneena, ja Erik nyökkäsi.

"Kyllä. Te olette tarpeeksi vanhoja nähdäksenne, miten meidän kansamme hallinto toimii. Allting on paikka, jossa jokaisella vapaalla miehellä on ääni, myös teillä."

Leif tunsi ylpeyttä. Hän oli aina halunnut kokea enemmän maailmaa kuin vain kylänsä metsät ja vuoret. Allting oli hänen mahdollisuutensa todistaa historiaa sen syntymässä.

"Mutta varoitan teitä," Erik jatkoi ja katsoi heitä tiukasti,"Allting ei ole pelkkä juhla. Siellä voi kuulla asioita, jotka eivät miellytä. Ristiriidat purkautuvat, ja joskus ne kaikesta huolimatta ratkaistaan miekkojen avulla."

Leif ja Aaro vaihtoivat katseita. He tiesivät, että viikinkien maailmassa sanat saattoivat olla yhtä teräviä kuin kirveen terät.

”Tämänkertainen Allting on erityistapaus, koska siihen osallistuu myös Thorvald Ragnarsson, joka on juuri palannut tänne maanpakomatkalta Norjasta. Minäpä kerron teille hieman hänen erikoisesta tapauksestaan. Sain kokea hänen edesottamuksiaan eräillä näistä käräjistä.”

Poikien mielenkiinto heräsi ja he keskittyivät kuulemaan Erikin tarinaa.

”Oli kylmä kevätilta Vatnsdalrin laaksossa, kun Thorvald, Ragnarin poika, kohtasi Bjornin karjapolulla. Kiista alkoi maasta – siitä, kumman lampaat olivat kulkeneet aidan väärälle puolelle. Sanat vaihtuivat nyrkeiksi, ja nyrkit teräkseksi. Thorvald iski ensiksi. Bjorn kaatui vereensä ja kuoli silmänräpäyksessä.

Thorvald ei paennut. Hän tiesi, että teko veisi hänetÞingvelliriin, Islannin sydämeen, Alltingin eteen.

Kesäkuun alussa, kun aurinko ei kunnolla laskenut, kokoonnuimme Alltingiin. Vuorten huiput pitivät vartiotaan, kun tuhannet osallistujat asettuivat leireihin. Thorvald kulki päällikkö Erik Tumman, seurassa.

Bjornin veli, Hrafn, oli tuonut mukanaan sukunsa, valmiina nostamaan kanteen. Hän astui Lögbergille, lakikalliolle, ja huusi kansalle: ”Bjornin suku vaatii verirahaa tai rangaistusta.”

Thorvald puolustautui väittämällä tekoa itsepuolustukseksi. Asia käsiteltiin neljännesoikeudessa, jossa 36-jäseninen valamiehistö - valittu vapaiden miesten keskuudesta - kuunteli todistajia ja syytöksiä.

Lakimies lausui lakikohdat. Hänen äänensä kaikui laaksossa kuin ukkonen. Valamiehet – harmaahapsisia miehiä pohjoisesta ja nuoria miehiä lännestä – punnitsivat todistuksia. Thorvaldin puolustus puhui itsepuolustuksesta, mutta veri puhui toisin.

Kolmen päivän päästä valamiehet antoivat tuomionsa: kolme vuotta maanpakolaisuutta. Jos Thorvald rikkoisi rajan, hän olisiskóggangr – lainsuojaton, ja jokaisen miehen saalis.

Tuomioistuin katsoi, ettei teko ollut oikeutettu. Thorvald tuomittiin kolmeksi vuodeksi maanpakoon, jonka aikana häntä ei saanut vahingoittaa. Jos hän olisi jäänyt maahan, hän olisi ollut lainsuojaton, jonka kuka tahansa saa tappaa ilman rangaistusta.

Thorvald ei katsonut taakseen, kun hän nousi laivaansa Eyrarbakkissa. Hän tiesi palaavansa kolmen talven kuluttua, tai ei koskaan. Erik Tumma antoi hänelle hopeaa ja sanoi: ”Pidä kunniasi ehjänä, Thorvald. Maanpakolainen ei ole kunniaton, ellei hän unohda, kuka hän on.”

Ja nyt Thorvald on palannut tänne ja osallistuu Alltingiin.” lopetti Erik kertomuksensa.

Thorvald palasi harmaantuneena mutta suoraryhtisenä. Silmissä ei ollut pelkoa, vaan vakaus. Hänen paluunsa huomattiin. Uutinen levisi:"Thorvald Ragnarinpoika on palannut, eikä hän piiloudu varjoihin."

"Milloin me lähdemme?" Leif kysyi malttamattomana.

"Kolmen päivän päästä," Erik vastasi."Valmistautukaa hyvin. Ottakaa mukaan lämpimät vaatteet ja ruokaa matkaan.

Kansankokous kestää useita päiviä, ja sen aikana tapahtuu paljon."

Aaro hymyili."Kuulostaa paremmalta kuin minkäänlainen tavallinen juhla!"

Erik naurahti."Se on paljon enemmän kuin juhla, poika. Se on meidän kansamme sydän."

Leif tunsi, kuinka jännitys kohosi hänen sisällään. Tämä tapahtuma oli askel kohti aikuisuutta, kohti sitä, että häntä alettaisiin kunnioittaa miehenä. Ja hän oli valmis todistamaan kaiken.

Matka kohti Alltingia oli tulossa ja he odottivat sitä jännittyneinä.

Kolme päivää kului madellen, mutta vihdoin koitti lähdön hetki. Koko yhteisö kokoontui matkaamaan yhdessä kokouspaikalle.

Oli kesäkuun alku, kun aurinko ei kunnolla laskenut ja kansa kokoontui Alltingiin. Vuorten varjot pitivät vartiotaan, kun tuhannet asettuivat leireihin.

Þingvellir oli luonnonmuodostelma, jossa koko kansa kokoontui kesäisin.

Siellä oli luonnollinen kalliopaasi, jolle lakimies nousi julistamaan lait.

Lakimies oli paikan korkein virkamies, joka lausui kansalle lait ääneen ja hänet valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Paikalla oli päälliköitä eli alueellisia johtajia, joilla oli sekä uskonnollista että oikeudellista valtaa. He toivat mukanaan seuraajiaan ja puhuivat heidän puolestaan oikeudessa.

Vapaiden miesten oli lupa osallistua. Jokainen saattoi nostaa kanteen tai puolustautua.

Valamiehet valittiin eri neljänneksiltä koko Islannista, joka oli jaettu neljään oikeusalueeseen.

Naiset eivät virallisesti osallistuneet päätöksentekoon, mutta saattoivat vaikuttaa asioihin kulissien takana ja joskus toimia todistajina.

Vaikka Allting oli lainsäädännön keskus, se oli myös kansanjuhla, markkina- ja festivaalitapahtuma samalla kertaa.

Erik ja pojat seurasivat tiiviisti käräjien kulkua ja osallistuivat myös markkinoille ja festivaalihumuun. He todistivat myös Thorvaldin erikoista kohtaamista Alltingin aikana.

Kansa oli taas kokoontunut, uudet riidat ratkaistavana. Mutta vuorten...