Sari Johanna Kesäniemi syntyi Raumalla 17.6.1981. Suurimman osan vaikeasta lapsuudesta hän eli isovanhempiensa luona. 14-18-vuotiaana kirjoitetuista runoista, on julkaistu vuonna 2000"Runoja punaisesta sydämestä"-runokokoelma, kun runojen kirjoittaminen oli lähinnä itseterapiaa ja lopulta vaikenemaan opetetettu nuori avautui kirjoittamalla ja tuon aikaiset runotkin käsittelivät paljon eksistentialismia ja maailman tuska näkynyt aina vahvana. Kesäniemi liittyi 17-vuotiaana Vasemmistoliittoon ja hänen nuoruuden runoissaan näkyy myös poliittinen aatemaailma ja myöhemmin tuonut esiin enemmän humanistisempaa ihmiskuva ja Kesäniemen koko tuotannon kantavana teemana rakkaus toiseen ihmiseen. Kesäniemellä on yksi poika rekisteröidystä parisuhteesta ex-vaimonsa kanssa.
Tuhansien tähtien rinnalla
olet, se jonka tuuli
viiltää ihoani.
Kun kyyneleeni kuivuvat
ennen paidan kastumista.
Ja näiden öiden jälkeen
tiedän mitä yksinäisyys on,
miten rakkauteen
kasvetaan.
Hitaasti ja kärsien.
*****
Kun
Se on tulevaisuuteni,
kun puhutaan meistä.
Jos.
Se on sinun ajatuksesi
huomisista päivistä.
*****
Sinussa on kaikki
mitä toivoin.
Vain lähelläsi tunnen
onnellisuuden.
*****
Olet rukoukseni. Valvotut yöni.
Huutoni pimeydessä ja kuiskaukseni yksinäisyydessä.
Olit elämäni ja olet kuolemani.
Ikäväni on loputon virta,
joka ei laske koskaan mereen.
Kaikki kaunis häipyi mukanasi.
Jäin loputtomaan pimeyteen
ja olet ainoa valoni kuilussa.
Loputon erämaako minua odottaa?
Rakkauteni kaivoon ikuisesti jään
odottamaan sinua.
*****
Ilman ehtoja, ilman lupauksiasi
pyyteettömästi rakastaen
minä lupasin sinulle uskollisuuteni.
Mutta olet edelleen
kuin hauras uni,
josta pelkään herääväni
entiseen,
jossa sinua ei ollut.
Eikä intohimon tulvivia
ohikiitäviä hetkiämmekään.
Mutta rakastan ja
tahdon vain rakastaa sinua
- vaikka vailla unelmia.
Ja vaikka tulevan tuskan tuntien,
jokaisen tulevan kyyneleeni itkien.
Tahdon kanssasi olla edes hetkisen vielä
ja tuntea lähelläsi eläväni.
Annat minulle hetkeksi unohduksen
muulta maailmalta.
*****
Olin aina epäillyt, että päivät on niitä,
jotka on pitkiä ja yöt liian lyhyitä.
Nyt, kun odotan sinua aamuksi saapuvaksi
niin näen, miten hitaasti kuu liikkuu pilvien takana
ja miten paljon tähdenlentoja
ja toiveita onkaan yhdessä yössä.
*****
Nousee huurre maan pinnasta,
kosteat ihot painautuvat toisiinsa.
Kuin lapsi saa ruoan rinnasta.
Kuin ihminen astuu kotiinsa,
samoin minä sinuun painaudun
ja juon ahnaasti viiniäsi maljastasi,
josta heikoksi edessäsi juovun.
Vajoan uneen sydämeni hallussasi.
Kuparisena aurinko värisee noustessaan.
Kuumeisena kiihkosta toistemme lähellä.
On ihminen kaunein ja hyvin rakastaessaan.
En laske montako yötä meillä on jäljellä.
Keväiset tuulet houkuttelevat tuoksulla,
jos et niiden mukaan lähde, koskaan
et lähde kai. Virta ei lepää juoksulla,
eikä rakkaus karkaa maailman roskaan.
*****
Lumihiutaleen lailla sulamme
kosketuksesta.
Sinä pyyhkisit ne pisarat pois.
Minä kasvattaisin
kokonaisen valtameren.
*****
Opetit mut tuntemaan enemmän- olit niin totta,
että minäkin aloin elämään.
Myönnän, että itken edelleen.
En sinua vaan muuta tulevaa menetystä.
Sydämeni on taottu raudasta,
mutta en halua suojella itseäni tunteita.
Olen avoin ja aseeton, olen armoillasi.
Riisuin haarniskani kauan sitten,
vaikka olen saanut iskuja niin kauan
ja sentään jotain tuntenut.
Olen tuntenut ja tunnen sinut —
se riittää minulle.
Rakkaus riittää.
*****
Olet minulle kuningatar,
minä vain pelkkä sotilas.
Teen nöyrästi, mitä käsket,
mutta rakkautta sydämeeni,
et käskenyt - teit sen itse
olemalla oma itsesi.
Jotkut jumalat pelastakoon
minut siltä kuolemalta,
joka tulee, jos kaadat
minut pois shakkilaudaltasi.
Näet minussa vertaisesi,
mutta onko sekään kestävää?
Hylkää ja kaada minut,
ennen kuin kihlaan sinut.
Kestän sen paremmin nyt,
kuin myöhemmin.
*****
Olin pystyyn lahoava, rapistuva puu
kauas maailmasta erakoituva
aivan jokin muu
vedit minut suudelmillasi takaisin
elämään, tähdistön kartalle.
Viinien loputtuakin olet siinä
enkä kaipaa ketään muuta enää
en tällaisena hetkenä, kun kuutamon
valo valaisee vartalosi ylle.
Jos kaipasin jotain niin sinua.
Ja minä itkin.
Kyynelehdin reisiäisi vaaleita vasten.
Häpeissäni pelkäsin
nostaa katsetta silmiisi.
Heikkouteni alastomana paljastin
raakana kuten rakkauteni,
karheana kuin kämmeneni,
Unelmanikin hienosäätöä vailla.
*****
Olen rakastajana täydellinen,
mutta puolisona aivan kelvoton.
Kun perunat palaa pohjaan,
mietin synonyymejä runoihin.
Paitani puen aamulla väärinpäin,
aamiainenkin siirtyy lounaaksi.
Löydät minut kirjapinojen alta,
kun kaipaan menetettyyn vapauteeni.
Edes rakkautesi, edes rakkauteni
ei voita vapauteni kipinää, joka
huomisessa yksinäisyydessäni loimuaa.
Älä tukahduta tultani.
*****
Minä vuollan sinusta huilun
huuliasi hapuillen,
kylkeäsi sivellen.
Hiljaa suutelen sinut sileäksi.
Nämä apeat surut
huomiseksi voimaksi.
Kuiskaa niin, että maailma
sen vielä kuulee.
Älä vaikene,
älä nukahda kainalooni.
Minä huudan sinun kanssasi
ja minä itkenkin.
Harhat, ne kumoamme
yhdessä ja tunnet,
kuinka tämän
yön kuultava pimeys on harsovaa
aamun valkeutta
ja kipinä syttyy tuleksi,
kun yksinäiset on yhtä.
*****
En elä eilisestä,
enkä huomisesta.
En elä tästä jäätävästä
arjen mitättömyydestä.
Raapaisin elämää,
hapuilin kuolemaa.
Kurkoitin menneeseen tulevaa,
mutta kadotin nykyisyyden.
Hukkasin kaiken,
aivan kaiken lähtiessäsi.
Suo sydämessäni.
Aikani on vaipuva. *****
Rakastan sinua kyyneliin asti.
Pidän hyväillen sinua yhtä kauan
kuin meret hyväilevät rantakallioita.
Aurinko ja tähdetkin sammuvat
ennen kuin rakkauteni sinuun.
Ankkuroit itsesi sydämeeni.
Ikuisesti ja loputtomasti.
*****
On vain yksi sinä.
Sinä, jonka viereen tahdon
nukahtaa tähtivöiden alla.
Sumuiseen aamuun herätä.
On vain yksi sinä,
jota tahdon suudella satojen
ihmisten joukosta.
Sinä, jolle voin julistaa
koko maailman edessä
rakkauteni.
Sinä, jota jumaloin päiviemme
loppuun asti. *****
Kumoan taas pikarini
tyhjilleen. Yksin.
Rutistan arkin nyrkkiini
Jonnin joutavia sanoja
täynnä.
Sade rapisee pienin
surullisin kyynelin.
Kaikki on kastetta maalle
varjoista huolimatta.
Mutta sateella sieluni ei
tarvitse näyttää ikäväänsä.
Kaikki sulautuu samoihin
kylmiin kyyneleihin
koleassa maassa.
*****
Huomasin tänään
hylättyjen talojen ikkunoissa
surumielisen katseen.
En tiedä mistä kaikesta niiden
rapistuvat seinät vaikenevat.
Elämästä, jota kukaan ei muista
vai siten lasten nauruista.
Elokuisena iltana aurinko
laskeutuu mereen kylpemään.
Tunnen okrankeltaista ikävää.
*****
Ohimennen salattu kosketus.
Katseilta varastettu suudelma
kuin...