Luku 2 - Vuoden pisin päivä

Pihan ympärillä olevat kuuset ja männyt olivat valtavia. Mutta yksi puu on kohonnut hänen yllään ikimuistoisista ajoista lähtien. Se oli iso kuusi, joka seisoi pihan keskellä. Kun he rakensivat tätä kompleksia, jotkut heistä halusivat repiä alas suuren kuusen. Mutta sitten he laittoivat sen suojaksi ilman pitkiä puheita – ja niin se pysyi ja he rakensivat sen ympärille penkin.

Paikka täällä kuusen vieressä oli viihtyisä. Monet ihmiset vain istuivat täällä taukojen aikana. Tai sitten he oppivat. Tai opettajat valmistelivat seuraavaa oppituntiaan. Iltapäivisin monet vain lepäsivät täällä. Ja iltaisin oli usein juhlia, grillauksia ja muita juhlia, nyt se kesä vihdoin tuli.

Tämän ihanan päivän varhaisina aamuisin täällä oli jo todella lämmintä, mutta ilmeisesti oli vielä liian aikaista nähdä ketään suuren kuusen luona keskellä koulupihaa. Ja jopa sisäoppilaitokselle, jossa uskottiin, että monet ihmiset heräsivät aikaisin, juuri ennen seitsemää puolikymmentä oli yksinkertaisesti liian aikaista.

Tuuli, vaikka se olikin vain lempeä, sai korkean kuusen huojumaan huomaamattomasti. Sen saattoi nähdä katsomalla ylhäältä.

Tuon päivän varhaisina aamutunneina oli tietysti myös vastaavasti hiljaista koko tilalla siihen aikaan. Ja hiljainen. Niin hiljaista, että täältä kuului jopa susien ulvominen tai peuran karjunta.

Mutta sitten hiljaisuus katkesi yhtäkkiä. Polkupyörällä ajanut tyttö ampui yhtäkkiä pensaan takaa huimaa vauhtia ulos ja ajoi sitten keskelle pihaa. Siellä hän käänsi päämäärättömiä ympyröitä.

Pyöräpaikat sijaitsivat tenniskentille johtavien portaiden läheisyydessä. Siellä oli pysäköity lukemattomia polkupyöriä. Tyttö hidasti nyt nopeuttaan. Kävellessään hän etsi vapaata nurkkaa pyörälleen, lopulta hän löysi sellaisen ja tyttö nousi pois.

Hän ohjasi taitavasti hänen pyöränsä määrättyyn pidikkeeseen. Yhtä taitavasti hän asensi pyörän lukon siihen ja lukitsi sitten pyörän.

Heti kun tyttö oli lopettanut sen, hän hengitti syvään. Hänen täytyi ajaa nopeasti. Tai pitkään aikaan, et voinut tietää hänestä. Joka tapauksessa hän vaikutti aika kiukkuiselta. Hän seisoi paikallaan ja katsoi taivaalle. Hänen silmänsä olivat suuret. Ja hänen hiuksensa olivat vaaleanruskeat, juuri olkapäiden alta ja leikattu röyhkeästi. Kaksi siistiä palmikoitua letkua riippui kahdessa punaisessa säikeessä korvien takana. Eli toinen kahdesta säikeestä peitti hetkellisesti tytön kasvot. Hän työnsi hiukset varovasti pois kasvoiltaan.

Ilmeisesti tyttö ajatteli jotain erityistä. Joka tapauksessa hän pudisti päätään ja meni sitten sisään isoon puutaloon, joka rajasi suurta pihaa.

Lantyan - salaperäisin kaikista sisäoppilaitoksista. Tänne tulleet saattoivat olla erittäin ylpeitä. Melkein kaikki amerikkalaiset lapset toivovat voivansa viettää vuoden täällä. Tietysti näin pitkällä jonotuslistalla vaatimus päästä tänne on erittäin korkea. Sinun täytyy käydä läpi vaikeita testejä. Sinun täytyy olla kiinnostunut tieteestä - koska Lantyan on hyvin tieteeseen suuntautunut koulu, jonka pääaineina ovat fysiikka, matematiikka, Amerikan historia ja muut vastaavat. Luulisi tämän pelottavan lapset pois, mutta tosiasia oli, että yhä useammat lapset halusivat mennä Lantyaniin. Jopa päiväkotilapset toivottivat joulupukille yötä Lantyanissa.

Se ei ollut vain tiede, joka veti lapset tänne. Sanotaan, e