I. Osa, SANAN UNIVERSUMI

1. Luku: Laskeminen neljään

Tarkastelemme Mooseksen 1. kirjan molempia ensimmäisiä lukuja, muttemme tieteellisesti emmekä historiallisesti. Katsomme ja havaitsemme mitä siinä on kirjoitettu – onko jonkinlaista järjestystä havaittavissa?

Ensimmäinen Luomiskertomus: Silmiin pistäviä ovat toistuvat vastakohdat, kuten taivas ja maa jne. – kaksinaisuus. Kaksinaisuus esiintyy jokaisessa luomisteossa. Järjestys tulee luomishistoriasta. Kuusi luomispäivääkin on jaettu kahteen osaan, ensimmäiset ja toiset kolme päivää.

Neljäs päivä on jonkinlainen heijastus (projektio) ensimmäisestä päivästä toisella tasolla; valtava alkuvalo sirpaloituu miljardiin tähteen. Vastaavasti viides päivä on heijastus toisesta päivästä. On havaittavissa tietty järjestys; suuren merkityksen omaava yhteys.

Numero Kolme: Kolmen päivän jaksot sisältävät aina neljä luomistapahtumaa. Ennen jokaista luomistekoa luemme:"Ja Jumala sanoi". Kolmantena ja kuudentena päivänä Jumala puhuu kaksi kertaa.

1. luomiskertomuksen taulukko

Muinaisaikana katsottiin tietyt asiatensimmäiseen kolmeen päivään kuuluviksi:

Kolme kantaisää: Abraham, Iisak ja Jaakob. Myös Jaakob on „kaksinkertainen": Jaakob ja Israel, Jaakob ja Eesau. Kaksi samanarvoista vaimoa, Lea ja Raakel.

Luomisjaksojen 1. päivä: Valon luominen, 4. päivä: valojen luominen. Eli oikeassa reunassa ovat valoasiat, siksi nimitetään tätä ensimmäistä luomiskertomusta myös valokertomukseksi.

Abraham: Tässä on paljon kerrottu valosta, tulesta ja kuumuudesta (1. Moos. 15. 18. 19. ja 22).

Iisak: On vasemmalla puolella, vesipuolella, koska hänellä on paljon tekemistä veden kanssa. Kaivoriita Abimelekin kanssa, Rebekka vesilähteellä ym. (1. Moos. 24:62)

Jaakob: liittyy kasveihin ja eläimiin; mies – nainen -ristiriita; on kaksonen.

Tämä raamatunhistoriasta otettu järjestys oli antiikissa myös tunnettu Raamatun ulkopuolisella alueella. Esim.: 12 eläinmerkkiä eläinradassa tähtitaivaalla, 3. merkki on kaksoset.

"Kolmella" on aina kaksosmainen luone.

Sunnuntai (= aurinkopäivä) on ensimmäinen päivä viikossa. Maanantai (= kuupäivä) on toinen päivä.

Vuorovesi jne. Esim. naisten kuukautiset, aurinko on valoa antava, kuu valoa vastaanottava. Lapsi on kolmannella paikalla, hänellä on kaksoisluonne.

Numeroa"yksi" ei voi katsoa vain suuren kokonaisuuden osana, vaan ensisijaisesti se kuvaa"ykseyttä", mitä sisältää kaikki.

Ykseyden jako, yhden kahteen. 2x2 = 22. Mysteeri, tieto"neljästä" –Pythagoras. Neljä alkuainetta. 4+3+2+1=10

"4" on järjestelmän perusta, mikä virtaa koko maailman ja ajatuksiemme rakenteiden läpi.

10 luomistekoa; Jumala puhuu 10 kertaa.

Pythagoraan lause on yleinen elämälaki.

32 + 42 = 52

Mitä ihmisen pitäisi vaatia pyhästä, suoraan Jumalalta tulevasta kirjasta? Sen pitäisi tuoda näkyviin hänen elämäntiensä tarkoitus ja ilmoittaa, mitä hän voi tai mitä hänen täytyy tehdä tällä tiellä.

Eikö käsitteille, jotka tähän asti olemme laskeneet kuuluvan tunne-elämään, voisi saada enemmän selvyyttä ja luonnetta, kun ne voidaan suhteuttaa aivan erikoiseen, aina maailman sisimmän olemuksen paljastavaan järjestelmään?

Jotta voimme saada tietoa tästä syvälle menevästä järjestelmästä, meidän täytyy tutustua Sanaan. Hepreakielinen alkuteksti on siinä välttämätön.

Tieteissä pyritään mahdollisimman suureen tarkkuuteen kaavojen avulla. Esimerkki H2O, on myös lukumäärää koskeva 2 + 16.

Rakkautta, elämää, uskoa, ymmärrystä emme voi määritellä tällä tavalla.

Sana Raamatussa kuitenkinon sellainen lukumäärää koskeva käsite (myös usko, elämä, ymmärrys, jne.). Tämä tulee tulevassa tekstissä todistetuksi.

Hepreankieliset kirjaimet ovat ensisijaisesti numeroita! Raamatun kieli – ja tämä on yksi Raamatun erikoisuus – esittelee kaikki lukumäärää koskevalla tavalla ja siksi mahdollisimman suurta tarkkuutta edustavalla tavalla. Kuva voi aiheuttaa tietyn tunteen, se voidaan nähdä tai arvioida eri tavoin. Tunteita voidaan kuvata vain hyvin vaikeasti. Kuitenkin kuvien ja tunteiden on sisällyttävä tekstiin. Niillä on hyvin tärkeä asema.

Heprean sanasafa tarkoittaa huulta, kieltä, myös rajaa tai rantaa. Eli kieli todellisesti on raja kahden maailman välillä, meidän aika- ja paikka-maailmamme sekä toisen maailman. Tuota toista maailmaa voimme nimittää enemmän olennaiseksi. Sitä ei ole jaettu aikaan ja paikkaan, sen täytyy löytyä ja tulla ilmi maailmaamme ilmiönä (suhteena), enemmän ja vähemmän rinnakkaisena. Se ei voi muulla kuin ylämainitulla tavalla ilmaista itsensä aika- ja paikka-maailmassamme; myös puhutun sanan voimalla.

Kun katsomme jotain Raamatun sanaa vain kertomuksena kuvasta, kuten esim. sana"lehmä", saamme aikaan vain mielikuvan todellisesta lehmästä. Tai jos tunnemme abstraktin sanan kuten esim."viha" sisältää se vain mitä tunnemme itse, kun kuvittelemme vihaa. Silloin olemme jo poistaneet Raamatun sanan voimaa ja syvempää merkitystä. Olemme näin tehneet itsellemme (mieli)kuvia. Ja niin kuin jokainen tietää (tai pitäisi tietää), Raamatussa ei pidetä kuvien tekemisestä.

Kieli on annettu ihmiselle valmiina. Ensiksi numeroina, ja tästä kehittyi sitten alef, bet, gimmel jne.

2. Luku: Sanan salaisuus

Toinen luomiskertomus: 10 tapahtumaa.