Lukijalle

Kate Chopin on ollut Suomessa vähän tunnettu, toisin kuin angloamerikkalaisessa maailmassa, jossa hänen tuotantonsa on uudelleen löytymisensä jälkeen kuulunut oppilaitosten kirjallisuuskurssien vakiolukemistoon. Lähes 70 vuodeksi unohdetun amerikkalaiskirjailijan novellit ja varsinkin hänen pienoisromaaninsaThe Awakening nostettiin esiin naisliikkeen toisen aallon aikana 1970-luvun vaihteessa ja siitä lähtien sitä on pidetty varhaisen feminismin edustajana.

Teosta ja erityisesti sen loppuratkaisua on kuitenkin tulkittu ristiriitaisesti. Naisliikkeen tulkinnoissa teoksen päähenkilö on nähty esitaistelijana ja symbolina. Kriitikoiden mukaan kirjan perusasenne on päinvastoin kaikkea muuta kuin feministinen. Teosta on pidetty ylistyslauluna seksuaalisuudelle ja elegiana naiseudelle. Vaikka romaanissa onkin selkeitä feministisiä piirteitä, sitä ei voi pitää tendenssiromaanina, eikä Kate Chopin omien sanojensa mukaan pyrkinyt opettamaan, suosittelemaan tai neuvomaan, sillä ”taide ja teesi eivät ole yhteensopivia”. Yhdestä asiasta vallitsee kuitenkin suuri yksimielisyys: romaani on voimakas ja ihailtava taideteos.

Kate Chopin aloitti kirjailijanuransa jäätyään leskeksi 33-vuotiaana. Siihen asti hän oli ollut Oscar Chopinin, puuvillakauppiaan ja tilanomistajan, vaimo ja kuuden lapsen äiti. Kate Chopin syntyi 1850 St. Louisissa kreoliäidin ja irlantilaisen emigrantti-isän tyttärenä. Äiti, Eliza Faris, kuului vauraaseen paikalliseen sukuun. Isä, Thomas O’Flaherty, toimi menestyksekkäänä yrittäjänä ja kauppiaana, kunnes kuoli junaonnettomuudessa Katen ollessa viisivuotias. Eliza O’Flaherty ei mennyt uudelleen naimisiin vaan hoiti leskenä miehensä jättämää omaisuutta.

Katherine O’Flaherty varttui kolmen naisen kasvattamana: lempeän äidin, isoäidin sekä epäsovinnaisen ja suorapuheisen isoäidin äidin, joka otti tytön ohjaamisen erityiseksi tehtäväkseen. Hän tahtoi opettaa Katen ennakkoluulottomaksi, huomiokykyiseksi ja teeskentelemättömäksi ihmiseksi. Sellainen tytöstä tulikin. Hän tarkkaili elämää ja ihmisiä ympärillään, kirjoitti päiväkirjaa, muistiinpanoja ja tarinoita jo kauan ennen kuin niitä alettiin julkaista.

Vanhan Madame Charlevillen vaikutus Kateen oli suuri. St. Louis oli aikoinaan ”portti länteen” ja isoäidin äiti kertoi tytölle uskallettuja tarinoita varhaisista rajaseudun rohkeista asukkaista, yrittäjämiehistä ja -naisista. Vanhan rouvan oma suku oli aikoinaan tullut Ranskasta ja perheessä puhuttiin kotikielenä ranskaa.

Katesta kasvoi keskiverrosta poikkeava, mietiskelevä, kyselevä ja kyseenalaistava. Vaikka hän oli omapäinen ja voimakastahtoinen tyttö, hän sopeutui vallitseviin oloihin. Hän kävi nunnien pitämää katolista koulua: St. Louis Academy of the Sacred Heart. Vaikka sen päätarkoitus oli kasvattaa tytöistä monitaitoisia katolisia vaimoja, se oli edistyksellinen koulu, joka rohkaisi oppilaitaan ajattelemaan ja keskustelemaan. Opetusohjelmaan kuuluivat jopa viimeisimmät keksinnöt ja tieteen saavutukset. Eräs koulun opettaja, irlantilainen nunna äiti O’Meara, huomasi Katen kirjoittajanlahjat ja kehotti häntä kehittämään niitä.

Kirjoittaminen jäi kuitenkin taka-alalle, kun Kate meni 1870 naimisiin Oscar Chopin kanssa ja muutti New Orleansiin. Miehensä kuoltua 1883 hän palasi takaisin St. Louisiin ja ystävien kannustamana alkoi suhtautua kirjoittamiseen vakavammin. Tuohon ikään mennessä hänelle oli jo kertynyt aineistoa, elämänkokemusta ja sanomisen rohkeutta. Rohkea ja perinteitä uhmaava kirjoittaja Kate Chopin oli, vaikka aloittikin varovasti. Ajan tavan mukaan hän tarjosi tarinoitaan sanomalehtiin julkaistavaksi. Hänen toisinajattelunsa ei ollut vielä radikalisoitunut ja hänen kertomuksensa kuvasivat elämää ja ihmisiä Louisianan maaseudulla. Monet ensimmäisistä kertomuksista julkaistiin nuorille tarkoitetuissa lehdissä. Hän kirjoitti myös runoja ja ensimmäisen romaaninsaAt Fault (1890), mutta totesi ehkä itsekin, että ilmaisua oli vielä hiottava lyhytmuotoisen kerronnan parissa, mihin hän sen jälkeen keskittyikin. Maupassantin novellit olivat tehneet häneen syvän, jopa käänteentekevän, vaikutuksen. Hän myös käänsi niitä ja ne näyttävät olleen hänen omien töidensä kirjallisina esikuvina.

Chopinin elämänmakuiset novellit osoittautuivat suosituiksi ja niistä julkaistiin kaksi kokoelmaaBayou Folk (1894) jaA Night in Acadie (1897). VarsinkinBayou Folk otettiin innostuneesti vastaan. Novellit loivat Kate Chopinille maineen Louisianan paikalliskirjailijana ja muutamat kriitikot näkivät hänessä aineksia enempäänkin. Kertomuksissa onkin sellaista universaalia otetta, joka irrottaa ne paikasta.

Novellikokoelmien saama menestys rohkaisi Kate Chopinia kirjailijana. Se sai hänet suhtautumaan kirjoittamiseen entistä kunnianhimoisemmin ja ilmaisemaan ajatuksiaan entistä suoremmin ja rohkeammin. Paikalliskirjailijan asema ei tyydyttänyt häntä, hän tähtäsi korkeammalle. Varsin viisaasti Kate Chopin kirjoitti aiheista, jotka parhaiten tunsi. Enimmäkseen hänen kertomuksensa käsittelivät aikalaisnaisten elämää ja kohtaloita, pelkistetyimmillään pieninä oivaltavina välähdyksinä. Naisen vapaa tahto ja valinta olivat yhä useammin hänen aiheinaan. Hän kirjoitti sekä sovinnaisista ja alistuvista naisista että rohkeista ja uhmakkaista, jotka valitsivat itse oman tiensä. Hän kirjoitti myös naisista, jotka lyhyen kapinointivaiheen jälkeen saavuttivat elämässään tasapainon. Hänen toteava, moralisoimaton ja hyväksyvä tapansa suhtautua elämän ilmiöihin sai aikaan sen, että joskus hän sai tarjota kertomuksiaan usealle lehdelle, ennen kuin ne julkaistiin. Joitakin ei julkaissut mikään lehti, koska niitä pidettiin liian realistisina ja ajalle epäeettisinä. Jotkut päätoimittajat vaativat häntä muuttamaan kertomuksiaan ja pehmentämään niiden realismia.

Kate Chopinin taiteellinen kunnianhimo, menestyksen tuoma itsetunto ja muutaman alan ammattilaisen kannustus saivat hänet ryhtymään kirjailijanuransa haastavimpaan ja rohkeimpaan hankkeeseen: kirjoittamaan pienoisromaaniaanThe Awakening. Se ilmestyi 1899 ja aiheutti skandaalin. Todennäköisesti kirjailija oli odottanut sen jollakin tavalla kohauttavan, mutta ei ollut varautunut siihen paheksuvaan hälyyn ja murskakritiikkiin, jonka romaani sai osakseen. Sen suorasukainen ja moralisoimaton suhtautuminen naisen seksuaalisuuteen ja äitiyteen oli liikaa aikalaisille. Harvassa olivat ne kriitikot, jotka kirjaa kiittivät. Muutamat tunnustivat sen taiteelliset ansiot, mutta tuomitsivat sen moraalittomana. Aikana, jolloin kirjallisuuden päätehtävänä oli opettaa ja antaa ylevää esimerkkiä ja naisen päätehtävänä oli olla äiti ja vaimo, kirjan päähenkilö, Edna Pontellier, ei saanut ymmärtämystä. Kirjallisuuden, varsinkin naisen kirjoittaman, piti olla moraalisesti kohottavaa ja idealismin sävyttämää. Amerikkalaiset eivät olleet valmiita Chopinin tarjoilemaan naisen intohimoon. Vierasmaalaiselle naiselle se olisi ehkä helpommin suotu, mutta Edna oli amerikkalainen vaimo ja äiti, joka rikkoi sääntöjä eikä edes osoittanut katumusta. Kate Chopinia kehotettiin palaamaan kertomustensa pariin kirjoittamaan ”sulokkaista henkilöistä”.The Awakening vaiettiin unohduksiin ja Kate Chopin suljettiin kirjallisuuspiirien ulkopuolelle.

Romaanin tyrmäävä vastaanotto järkytti ja masensi Kate Chopinia. Hän oli mahdollisesti tavoitellut itselleen asemaa rohkeana kirjallisena tienraivaajana, mutta toive ei toteutunut. Hän osui johonkin, mihin ei ollut tähdännyt. Odottaessaan malttamattomana romaaninsa julkaisemista hän oli kirjoittanut kertomuksenThe Storm, jossa hän kuvasi aistillisuutta ja seksuaalisuutta vielä avoimemmin ja suoremmin. Tämä oli se suunta, johon hän todennäköisesti olisi ollut viemässä kirjallista ilmaisuaan. Hän näki seksuaalisuuden luonnollisena osana ihmisyyttä. Kertomus jäi kuitenkin julkaisematta, ja se olisikin luultavasti ollut liikaa sekä kriitikoille että lukijoille.The Awakening jäi Chopinin viimeiseksi laajemmaksi työksi, sillä sen jälkeen hän ei kirjoittanut kuin muutaman novellin....